Pirjo Äijälä, perheneuvolan sosiaalityööntekijä, uusperheneuvoja. Sosiaalihuoltaja Tampereen Yliopistosta, kasvatus- ja perheneuvonnan erikoistumiskoulutus ja uusperheneuvojakoulutus.

Vaimon uskottomuus paljastui miehelle eräänä keväisenä päivänä.
Elämä romahti. Tässäkö tämä kaikki oli? Pitäisikö erota? Hurjien riitojen jälkeen pariskunta päätti vielä yrittää. He ottivat yhteyttä kunnan perheneuvolaan, ja aika järjestyi melko nopeasti. Parin käyntikerran jälkeen selvisi, että uskottomuus oli vain jäävuoren huippu. Alla oli vuosien puhumattomuus ja kuuntelemattomuus sekä etääntyminen ja täyttymättömät toiveet puolin ja toisin. Syyttelyn, itsesyytösten, vihan, rakkauden ja kaipuun myllerryksessä vähitellen kummaltakin löytyi halu ymmärtää toista ja antaa anteeksi. Keskinäinen yhteys alkoi taas kasvaa, ja perhe vietti enemmän aikaa yhdessä. Lapsetkin rauhoittuivat.
Tällaisista onnistumisista saa voimaa työnsä tekemiseen.
On aina ilo seurata, kun asiakas kykenee prosessoimaan elämäänsä, pystyy kohtaamaan ahdistavatkin tunteet ja vaikeudet silmästä silmään ja haluaa mennä itseensä ja etsiä uusia vaihtoehtoja. Tähän tarvitaan toista ihmistä. Kuuntelijaa, joka ottaa vastaan, kannattelee ja auttaa etsimään uusia näkökulmia. Ammatti-ihminen on ulkopuolinen ja neutraali. Hän ottaa kantaa koulutuksensa ja kokemuksensa suomin valtuuksin. Silti kyseessä voi olla aito vuorovaikutus, jossa toista kunnioittaen jaetaan elämän kuormaa ja kokemuksia. Se on arvokasta ja se auttaa.
Yhteiskunnan kannattaisi tulevaisuudessakin taata kansalaisilleen mahdollisuus avun saamiseen elämän kriiseissä ja paineissa.
Henkisestä hyvinvoinnistahan kaikki lähtee, niin lasten kasvattaminen, työelämän tuloksellisuus kuin kulttuurin kehitys.
Ydinkysymys on riittävä ammattihenkilöstö, joka pysyy vaativassa ja kuormittavassa työssään, jaksaa jatkuvasti kouluttautua ja ylläpitää työnsä laatua. Perheneuvojat ovat korkeasti koulutettuja ja työhönsä sitoutuneita asiantuntijoita, mutta palkkausta vaan ei ole korjattu asianmukaiselle tasolle.

>Etusivulle