Annikki Kaikkonen, psykoterapeutti (TEO), perheterapeutti (VET), T:mi Annikki Kaikkonen. Sosiaalityön eri tehtävissä 1970-luvulla, psykiatrinen työ 1980-1984, perheneuvolatyö 1984-2000, ev.lut. kirkon perheneuvontatyön kouluttaja 2000-2004, tutkija, psykoterapeutti vuodesta 2004.

"On se hyvä, että punapään toimistossa on nenäliinoja", sanoi asiakkaani joskus 1980-luvun alussa. Työhuoneessani käsitellään äärimmäisen kipeitä asioita ja elämäntilanteita. Suremattomien surujen, traumojen tai perhesalaisuuksien lukkojen avaaminen voi olla ihmisen elämässä vapauttavaa ja voimaannuttavaa, mutta se voi myös johtaa koko elämän merkityksen käsikirjoituksen muuttumiseen. On suuri etuoikeus ja luksusta tehdä työtä ihmisten elämän kaikkein tärkeimpien asioiden - perheen, ihmissuhteiden ja terveyden parissa. Onnistumista kokee, kun elämä voittaa itsemurhavaaran, lapsi syntyy pitkän lapsettomuuden jälkeen, nuori toipuu syömishäiriöstä tai koko perhe erokriisistä, kun masennus helpottuu tai alkoholinkäyttö saadaan hallintaan.
Ja kyllä se bruttokansantuotekin siinä karttuu, kun ihmiset ja perheiden huoltajat toipuvat työkykyisiksi, nuoret käyvät koulunsa loppuun tai kun avoterapialla vältetään moninkertaisesti kalliimmat laitoshoidot.
Äärimmillään tämä sosiaalinen työ pelastaa hengen, säilyttää työ- ja toimintakyvyn, lisää hyvinvointia ja terveyttä, parantaa elämänlaatua, parisuhdetta ja lasten elämää sekä lievittää ja poistaa fyysisiä vaivoja ja psyykkisiä sairauksia.
Psykoterapiatyön tuloksellisuus on tieteellisin tutkimuksin todettu. Siksi siihen tulisi panostaa lisää eikä karsia.
Kunnallinen, lakisääteinen perheneuvolaverkosto pitäisi kiireesti korjata, sillä ihmisillä on oikeus saada nopeasti ja helposti apua kriiseihinsä. Perheneuvoloihin tarvitaan ehdottomasti lisää resursseja 1990-luvulla leikattujen tilalle. Lähisuhdeväkivallan ja ero- tai uskottomuuskriisien hyvä hoito maksaa itsensä takaisin korkojen kanssa. Julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon pitäisi voida hoitaa ihmisiä psykoterapeuttisesti enemmän kuin nyt. Myös psykiatriseen avohoitoon tarvitaan lisää virkoja, samoin kuin perussosiaalityöhön. Ja alan palkkaus julkisella sektorilla täytyisi laittaa kuntoon, ettei kato yksityispuolelle entisestään kiihdy. Ylipäätään sosiaalialan palveluihin pitäisi suhtautua paljon vakavammin ja ymmärtää niiden tuottavuus.
Suomessa on aivan liian paljon kuntia, jotka eivät ole mitenkään järjestäneet esimerkiksi perheasiain sovittelupalveluita tai perheneuvolapalveluita, vaikka ne ovat lakisääteisiä, jokaiselle veronmaksajalle kuuluvia palveluita.

>Etusivulle