Marjatta Vesterinen, sosiaaliohjaaja, AMK-tutkinto.

Kun on nähnyt, miten elämänkolhuja täynnä oleva raavas mies puhkeaa kukkaan yhtaikaa puutarhapihan orvokkien kanssa niistä huolehtiessaan ymmärtää, mitä merkitsee se, että saa olla osallisena ja tarpeellisena ihmisenä muiden ihmisten joukossa.
Kun nuoret kuntoutujat löytävät omat vahvuutensa usean vuoden prosessien jälkeen, sitoutuvat päihteettömyyteen, lähtevät ammattia opiskelemaan ja kiinnittyvät työelämään, merkitsee se heille satoja voitettuja taisteluja oman elämänsä polulla.
Kun ihmiset sinnittelevät syvenevän köyhyyden syövereissä ja jaksavat silti välittää toisistaan, on se sellaista ihmisyyttä, josta yhteiskuntamme tulisi ottaa mallia. Ja kun me viranomaiset, asukkaat, järjestöjen ja oppilaitosten ihmiset teemme yhdessä työtä syrjäytymistä ja syrjäyttämistä vastaan Kumppanuustalo Hannan teatteriproggiksessa Kesäyön uni, niin myös silloin sosiaaliohjaaja tietää tekevänsä tärkeää ja arvokasta työtä. (Riippumatta siitä, että sosiaaliohjaaja itse muuttuu näytelmän villin kesäyön kuluessa aasiksi.) Kesäteatteri on vain yksi monista Helsingin sosiaaliviraston hallinnoiman Kumppanuustalo Hannan hankkeista. Täällä mahdollisuuksien, tekemisen ja toiminnan talossa yhdistyvät upeasti asukkaiden omaehtoinen harrastustoiminta, talomme työllistämisen malli, vapaaehtoistoiminta, järjestöjen ja yritysten yhteistyö sekä sosiaalialan työ asiakkaiden inhimillisten verkostojen ja osallisuuden vahvistamiseksi.
Kun jokaisen osaamiset, tiedot ja taidot otetaan käyttöön, se tuo arkeen mielekkyyttä, lisää itsetuntoa ja rohkaisee kulkemaan omaa polkua eteenpäin.
Sosiaali- ja kuntoutusohjaajan työssä on tärkeintä olla aidosti läsnä ihmisten kamppailun, epävarmuuden ja tuskan täyttämissä tilanteissa. Usein ihminen alkaa uskoa itseensä ja onnistumiseensa, kun joku muu ensin uskoo häneen. Sellaiset kommentit kuten: "Mä tein sen!" ja "Sä olit tukipilarina ja valoo tuovana lamppuna kans!" ja "Kiitti vaa ku uskoit muhu!" antavat voimaa ja auttavat jaksamaan. Työ on onnistunut, kun asiakas kokee itse tehneensä suurimman työn oman elämänsä muuttamisessa. Ohjaaja on myös asiakkaan tarvitsemien verkostojen kutoja sekä asiallisen ja oikean tiedon antaja. Tavoitteena on auttaa asiakasta valitsemaan, millaista tulevaisuutta hän haluaa ja auttaa häntä myös suuntautumaan sitä kohti. Yksi suurimmista esteistä elämänpolkujen eheytymisessä on syvenevä köyhyys ja jatkuva ahdistus taloudellisesta selviytymisestä. Riittävä perusturvallisuus on ehdoton edellytys ihmisten kuntoutumiselle. Myös meitä sosiaalialan työntekijöitä pitäisi olla enemmän niin, että me ehtisimme tekemään tarpeeks ennalta ehkäisevää työtä. Lisäksi palkkamme on liian alhainen työn vaatimaan erikoisosaamiseen ja henkiseen kuormittavuuteen verrattuna. Palkkojen korottaminen toisi naisvaltaiselle alallemme varmasti lisää miehiä, joilla olisi paljon annettavaa tässä työssä.
Satsaamalla sosiaalihuollon palveluihin säästetään valtavia euromääriä niin terveydenhuollossa kuin muillakin hallinnonaloilla ja ennen kaikkea vältetään mittaamaton määrä turhaa inhimillistä kärsimystä. "On lompakko lihava tai laiha, Shakespearen Kesäyön unessa on taika. Kesäteatteri villi ja ilmainen, Kumppanuustalo Hanna Alppilassa tarjoaa sen!"

www.alppila.net ja www.hel.fi/hanna

>Etusivulle