Jari Hautamäki, johtaja Lyömätön Linja Espoossa, sosionomi (YAMK) ja psykoterapeutti

Johdan työtä, jota tehdään suomalaisten ja maahanmuuttajamiesten parissa, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa perheessään. Olen ollut ammatissa jo vuodesta -95 ja edelleen jaksan motivoitua työhöni ja uskoa muutokseen, sillä olen sen niin monta kertaa saanut kokea. On mahdollista ylittää rajat, jotka on itselleen rakentanut. Tiedän, että väkivaltaa perheessä käyttänyt mies voi muuttua.
Asiakkaamme tulevat kaikista ikä- ja sosiaalisista luokista.
Tyypillisin asiakkaamme on nuorehko, työssäkäyvä, avoliitossa elävä kahden pienen lapsen isä. Monille ratkaiseva askel rajan yli on, että he soittavat ja hakeutuvat palvelumme piiriin. Useimmat tekevät sen perheensä ja maineensa menettämisen pelossa. Asiakkaamme tulevat toimistollemme ison lastin kanssa. On syyllisyyttä, katumusta ja häpeää, eikä tiedä mistä tilannetta lähtisi purkamaan. Tarjoamme turvallisen ympäristön keskustella aiheesta, josta on vaikea puhua. Pyrimme rakentamaan luottamuksellisen ja arvostavan ilmapiirin, jossa yhdessä ammattilaisen ja samassa tilanteessa olevien miesten kanssa keskustellen etsitään syitä ja vaihtoehtoja väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Autamme asiakasta oivaltamaan, mistä tasavertaisessa ja toista kunnioittavassa ihmissuhteessa on kysymys.
Sain eräältä vanhalta asiakkaaltani valokuvan, jossa hän poseerasi onnellisena pienten poikiensa kanssa. Hän oli saanut väkivaltaisen käytöksensä kuriin ja uuden yhteyden lapsiinsa. Se tuntui mahtavalta. Ketään ei voi pakottaa muutokseen. Väkivaltaa käyttäneen henkilön on itse tajuttava tekevänsä väärin ja haluttava muutosta. Pelko perheessä on erittäin huono maaperä niin parisuhteelle kuin lapsen kasvullekin.
Työni on ajoittain henkisesti raskasta, mutta myös hyvin palkitsevaa, sillä jos onnistun, pääsen koskettamaan ihmistä tunteen tasolla ja saan hänet oivaltamaan muutoksen olevan mahdollista. Koen tärkeäksi sen, että voin miehiä auttamalla edistää myös lasten ja naisten asemaa ja siten auttaa koko perhettä turvallisempaan arkeen yhdessä. Oman jaksamisen kannalta on tärkeää pitää työajoista kiinni, etteivät vaikeat asiat ota ylivaltaa sekä pitää työ ja vapaa-aika selkeästi erillään.
Suomi on väkivaltainen maa. Meidän vertaistukiryhmäämme voivat osallistua ne miehet, jotka tietävät tekevänsä väärin ja haluavat apua. Lukemattomat ovat ne perheet, joissa asiaa vähätellään tai perhe on pelon lamaannuttama. Kaikkein syvimmälle vajonneet eivät päädy koskaan avun piiriin. Toivoisin, että miehet hakisivat rohkeammin apua. Myös väkivallan puheeksi ottaminen neuvoloissa ja päiväkodeissa on mahdollisuus päästä alkuun. Perheenjäsenen harjoittama väkivalta aiheuttaa henkistä pahoinvointia, joka heijastuu sukupolvelta toiselle.
Väkivalta perheessä on epämiellyttävä, mutta välttämätön puheenaihe myös julkisuudessa.
Emme saa unohtaa, että monessa kodissa heiluu nyrkki tai lähimmät ajetaan nurkkaan henkisellä väkivallalla. Väkivallalla on monet kasvot ja usein sillä on paheneva trendi.
Päättäjämme voisivat osoittaa, että turvallinen lapsuus ja väkivallaton parisuhde ovat heille tärkeitä laatimalla kansallisen toimenpideohjelman perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa vastaan ja osoittamalla enemmän resursseja tähän työhön. Keskuudessamme elää paljon miehiä, jotka eivät ole vielä onnistuneet "rajanylityksessään" eli rohkaistuneet myöntämään ongelmaansa ja hakemaan apua. Toivoa kuitenkin on. Moni on ylittänyt tuon rajan ja saanut elämäänsä uuden myönteisen vireen.
Lisätietoja Espoon Lyömättömän Linjan toiminnasta:

>www.lyomatonlinja.fi

>Etusivulle